Kermatoffeet


Vielä yksi, ehkä jouluaiheinen, ohje tähän vuoden loppuun. Uuden vuoden juhlintaan sopii kaikki herkut, joten miksi ei myös toffeet. Nämä ovat nopeita ja helppoja tehdä sekä säilyvät vaikka sieltä joululta tai joulun välipäiviltä, mikäli malttaa olla syömättä. Ovat todella herkullisen makuisia!

Ihanaa uuden vuoden alkua! 





Kermatoffeet
~ noin 40 palaa ~

2dl kuohukermaa
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl tummaa siirappia
25 g voita


Sekoita ainekset keskenään paksupohjaisessa kattilassa. Anna seoksen kiehua voimakkaasti 15-20 minuuttia välillä sekoittaen. Sekoita etenkin keittioajan lopussa ettei se pala pohjaan. 

Kun seos alkaa saostua, tee sille testi tipauttamalla pisara toffeemassaa kylmään veteen (esimerkiksi vesilasiin). Mikäli seos jähmettyy ja sitä pystyy muotoilemaan käsissä, on seos valmis. Varo keittämästä liian pitkään, sillä silloin toffee jähmettyy kivikovaksi. 

Kun seos on valmis, kaada se noin 20x20 cm kokoiseen vuokaan, joka on vuorattu leivinpaperilla. Anna toffeen kovettua ja jäähtyä ja leikkaa sen jälkeen paloiksi. Palat voi pakata esimerkiksi sellofaaniin ja sulkea päät narulla tai tarjoilla suoraan tarjoiluvadilta.

Taatelikakku


Maustekakut ja muut kuivakakut kuuluvat monen jouluiseen kahvipöytään. Itse en ole mikään erityinen kuivakakkujen ystävä, mutta muutama suosikki sieltäkin löytyy. Yksi niistä on tämä taatelikakku, jonka tein tällä kertaa työkavereille taukokahvileiväksi ennen joulun vapaita. 

Resepti on yksinkertainen ja taikina nopea tehdä. Taikina ei ole mikään jättisuuri, joten kakusta tulee kivan matala ja paloista sopivan kokoisia. 





Taatelikakku

2 dl kiehuvan kuumaa vettä
n. 2 dl kuivattuja taateleita pilkottuna pieniksi paloiksi
100 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 dl ruokokidesokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna


Laita pilkotut taatelit kulhoon ja kaada kiehuva vesi päällä. Jätä taatelit pehmenemään noin 15 minuutiksi. Lisää sen jälkeen voi tai margariini taateleiden joukkoon ja sekoita kuunnes se on sulanut.

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää joukkoon taateliseos sekä kananmuna. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Voitele ja halutessasi jauhota rengasvuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 175 asteisessa uunissa 45-60 minuuttia. 

Anna kakun hieman jäähtyä vuoassa ennen kuin kumoat sen lautaselle.

Glögimarmeladit


Joka joulu teen jonkinlaisia makeisia lahjaksi tai omaksi sekä perheen iloksi joulun pyhille. Suklaakonvehteja olen tehnyt useamman kerran, mutta marmeladien teko on jäänyt vähemmälle. Siskoni häihin jokin vuosi sitten tehtiin hillosokerin avulla ihanan mansikkaisia marmeladeja ja nyt halusin kokeilla toisenlaista ohjetta. 

Agar agar -jauhe on tullut nyt Meiran uutuutena kauppoihin, joten täytyihän sitä päästä kokeilemaan. Aiemmin en kyseistä tuotetta ole käyttänyt ja pitkän aikaa sitä sai ostettuakin vain apteekista ja pääosin hiutaleina. Luin muutamia käyttökokemuksia sekä ohjeita netistä ja sen jälkeen päätin vain kokeilla kuinka agar agar käytännössä käyttäytyy. Keittoaika on vain muutama minuutti, joten marmeladien valmistus valmiista nesteestä sujui hyvin nopeasti. Agar agar valmistetaan merilevästä ja on täysin vegaaninen tuote.

Joulun alla halusin tehdä jouluisia marmeladeja. Löysin muutaman erilaisen ohjeen glögimarmeladeille, joista sovelsin määriltään omasta mielestäni hyvän makuisen makeisen. Se ei ole liian makea ja glögin kaikki erilaiset vivahteet tulevat maussa hyvin esille. Rakenne on kiinteä ja samalla sopivan pehmoinen, ei kumimainen. Luulen, että tulen soveltamaan ohjetta myöhemmin myös muun makuiseksi ja kokeilen tehdä marmeladeja marjapyreistä.




Glögimarmeladit
~ noin 80 kpl ~

5 dl valmista glögijuomaa
1,5 dl sokeria
5 tl agar agar -jauhetta
(ripaus kanelia)

Pinnalle:
Siro -erikoishienoa sokeria

Vuoraa noin 20 x 20 cm:n kokoinen vuoka leivinpaperilla (tai kelmulla). Mittaa glögijuoma kattilaan yhdessä sokerin kanssa ja kuumenna neste. Lisää agar agar jauhe koko ajan sekoittaen siinä vaiheessa, kun neste alkaa lämpenemään. Kiehauta neste ja keitä noin 2-3 minuuttia koko ajan sekoittaen. Tämän jälkeen kuori päältä mahdollinen vaahto pois ja kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Seosta ei kannata keittää liikaa, koska silloin agar agarin hyydyttävä ominaisuus heikkenee. 

Anna marmeladimassan kuivua vuoassa huoneen lämmössä seuraavaan päivään. Tämän jälkeen nosta levy pois vuoasta ja paloittele pieniksi kuutioiksi. Laita kuutiot esim. tarjottimelle erilleen toisistaan ja anna kuivua pari päivää välillä paloja käännellen, Näin kuutiot kuivuvat tasaisesti. Mitä enemmän agar agaria seoksessa on, sitä nopeammin marmeladi kuivuu, mutta sen määrä vaikuttaa myös seoksen rakenteeseen. Näillä ainesuhteilla rakenteesta tuli mielestäni miellyttävän pehmeän marmeladinen. 

Kun marmeladikuutiot ovat pinnaltaan kuivia (ei tunnu kostealta sormissa), pyörittele ne erikoishienossa sokerissa. Anna kuutioiden olla vielä hetki huoneen lämmössä sokeroinnin jälkeen ennen kuin laitat ne purkkiin. Mikäli pinta onkin jäänyt vielä aavistuksen kosteaksi, sokeri sulaa marmeladin pinnalle ja tätähän emme halua tapahtuvan. Jos marmeladit purkittaa ja seassa on yksi hieman kostea yksilö, josta sokeri alkaa sulaa, se sulattaa muidenkin kosketuksissa olevien marmeladien pinnan. Säilytä valmiit, sokeroidut marmeladit kannellisessa purkissa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!


Suomen itsenäisyys on merkittävä asia, josta kaikki saamme olla kiitollisia. Itsenäisyys ja suomalaisuus ovat minullekin tärkeitä ja olen ylpeä suomalaisuudesta. Meillä ei ole lapsuudessakaan ollut sen kummempia perinteitä itsenäisyyspäivänä, linnan juhlien katsominen lähinnä sekä tietenkin leipominen. Erityisesti piparkakkujen leipominen on aina ajoittunut itsenäisyyspäivään. Tänä vuonna piaparkakkuja on leivottu lasten kanssa jo kahteen eri otteeseen, joten itsenäisyyspäivälle täytyi keksiä jotakin muuta leivottavaa. 

Tällä kertaa halusin tehdä jotakin nopeaa ja yksinkertaista, mutta yhdistää sen kuitenkin jollakin tavalla itsenäisyyspäivään. Teinkin luottoreseptilläni ihanan kardemummaisia donitseja, jotka saivat sini-valkoisen kuorrutteen. 




Donitsit
~ 12 kpl ~

2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl fariinisokeria tai sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl jauhettua kardemummaa
1 dl maitoa
1/2 dl öljyä
1 kananmuna

Sekoita keskenään kulhossa kuivat aineet ja toisessa kulhossa maito, öljy sekä kanamuna. Tämän jälkeen lisää maitoseos kahdessa osassa kuivien aineiden joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. 

Laita taikina pursotuspussiin tai pakastepussiin, ja pursota öljyllä voidellun donitsivuoan koloihin taikinaa noin puoleen väliin asti. Paista donitseja 200 asteessa noin 5-7 minuuttia. 

Anna donitsien jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa ne sen jälkeen ritilän päälle ja anna jäähtyä kunnolla ennen kuorrutusta. 

Nämä donitsit ovat kuorrutettu pomadalla eli tomusokeri-vesi-sitruunamehu seoksella. Seos syntyy helposti, kun kaadat kulhoon tomusokeria (noin 3 dl) ja lisäät vettä varovasti teelusikallisen kerrallaan ja sitruunamehua halutessasi pari tippaa. Seos on valmis, kun se valuu hitaasti lusikasta. Laita lusikalla (tai pursotuspussilla) kuorrutetta donitsin päälle ja anna sen hieman valua yli reunojen. Mikäli haluat kahta eri väriä, anna pohjavärin kuivua ennen toisen värin lisäämistä. 

Pomadan värjäyksen voi tehdä nesteen lisäämisen kanssa samassa vaiheessa. Itse värjäsin seoksen siniseksi parilla tipalla geeliväriä. 

Piparkakut aloittavat joulun


Piparkakut ovat aina olleet itselleni yksi joulukauden aloittavista leivonnaisista. Lapsena meillä leivottiin niitä aina itsenäisyyspäivänä, mutta viime vuosina omien lasten kanssa olemme leiponeet piparkakkuja jo marraskuussa, kuten tänäkin vuonna. Kun aloittaa hyvissä ajoin, ehtii leipoa vielä uudenkin satsin ennen joulua.

Nykyään joulu alkaa näkyä ympärillämme jo todella aikaisin syksyllä. Muistelen nytkin nähneeni ensimmäiset joulukalenterit kaupoissa jo lokakuussa. Samoin alkaa joululeivonnaisia tulla kauppoihin hyvissä ajoin. Vaikka itse rakastan joulua ja kaikkea  mitä siihen liittyy, haluan kuitenkin pitää kiinni siitä, että isommin joulua aletaan fiilistellä vasta joulukuussa. Piparkakut ovat siis ainoita, joille on annettu myönnytys jo marraskuulle!

Piparkakkutaikinan resepti, jota käytän, on peräisin äidiltäni ja tietääkseni se on lähtöisin hänen äidiltään, toiselta mummoltani. 


Paraisten piparkakut

1 1/2 dl siirappia
2 dl sokeria
250 g voita
2 tl kanelia
2 tl neilikkaa
2 tl inkivääriä
1 rkl pomeranssinkuorta
2 kananmunaa
1 tl suolaa
2 tl soodaa
n. 9 dl vehnäjauhoja


Kiehauta siirappi, sokeri, voi ja mausteet kattilassa ja jäähdytä seos. Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, suola, ja sooda.

Kun mausteseos on jäähtynyt, lisää siihen jauhot sekä kananmunat ja sekoita taikina tasaiseksi. Itse tykkään sekoittaa taikinaa taikinakoukkujen avulla. Jaa taikina kahteen osaan ja laita kahteen isoon pakastepussiin ja painele taikina tasaiseksi levyksi. Piparkakkutaikinan annetaan kovettua jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Seuraavana päivänä ota taikina hieman ennen kaulitsemista huoneenlämpöön pehmenemään. Kun taikina on painelta valmiiksi levyksi, kauliminen sujuu helpommin. Kauli taikinasta mieleisesi paksuinen levy ja painele muoteilla erilaisia piparkakkuja. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuttia.




Pikkuleivät top 5, osa 2


Aikaisemmin julkaisin reseptin eräistä suosikkipikkuleivistäni, Hanna tädin kakuista, ajatuksena koota tänne oma pikkuleipien top 5. Nyt on seuraavan ohjeen vuoro: kaneliässät. 
Käneliässät tuovat mieleen myös muistoja lapsuudesta. Ainakin äidin kanssa näitä on tehty useasti, mutta oman muistikuvani mukaan myös mummoni kanssa olisin kaneliässiä leiponut (äiti voi tätä korjata, jos muistan aivan väärin). Mummoni on poistunut keskuudestamme jo lähes 20 vuotta sitten, joten leivontamuistot ovat todellakin sieltä lapsuudesta ja teini-iästä. 

Pitkän tauon jälkeen päätin leipoa kyseisiä pikkuleipiä ja kaivelin reseptiaarteitani. Ohje, jota itse olen käyttänyt on Valion resepti, jonka olen kirjoittanut ylös reilu kymmenen vuotta sitten esikoiseni kastejuhlaa varten. Silloin tosin leivoin pikkuleivistä A -kirjaimen muotoisia, tyttäreni nimen mukaan.






Kaneliässät

~ noin 40 kpl ~

200 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:
sokeria 
kanelia

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kanamunat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voi seokseen. Anna taikinan levätä kylmässä 30 min - tunti. 

Leivo taikinasta muutamassa erässä pikkusormen paksuinen pötkö ja leikkaa siitä noin 8 cm:n pituisia pätkiä. Sekoita lautaselle keskenään sokeria ja kanelia ja pyörittele leikatut pätkät seoksessa. Muotoile pätkät s-kirjaimen muotoon pellille ja paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Littlest Pet Shop


Kummityttöni täytti jokin aika sitten 6 vuotta ja synttäreitä kahviteltiin viime viikonloppuna. Olen tehnyt hänelle useampana vuonna synttärikakun aina kulloisenkin mielenkiinnon kohteen mukaan. Tällä hetkellä iso juttu on Littlest Pet Shop -hahmot ja kakun tuli tietysti olla sen mukainen. Suosikkihahmo on mäyräkoira, jonka kakun päällekin taiteilin. Täytetoiveena oli puolestaan mansikkaa sekä valkosuklaata. 


Kakkupohjana käytän pääasiassa sokerikakkupohjaa ja olen vuosien varrella kokeillut jos minkälaisia versioita ja yrittänyt itsekin niitä hieman soveltaa. Sitten törmäsin Tarun taikakut -blogissa mielenkiintoiseen ohjeeseen, jota testasin ja siitä tuli heti suosikkini. Sen koostumus on miellyttävä, sillä se ei murene mahdottomasti ja sitä on helppo käsitellä. Tässä kakussa oli 6 munan pohja ja paistoin sen tarkoituksella 24 cm:n vuoassa, jotta kakusta tulee hiemankorkeampi. 


Sokerikakkupohja

- tarvittava määrä kananmunia punnitaan, minulla oli tässä siis 6 munaa 
- sokeria ja jauhoja kakkupohjaan tarvitaan 70 % kananmunien painosta grammoina
- jauhojen määrästä on puolestaan 70 % vehnäjauhoja ja 30 % perunajauhoja
- leivinjauhetta laitan itse munien määrän mukaan 1-1,5 tl


Esimerkki tämän kakun pohjan ainesuhteista

6 kananmunaa, paino 272 g
sokeria 272 g x 0,7 = 190 g
jauhoja 190 g, joiden suhde seuraavasti:
  vehnäjauhoja 190 g x 0.7 = 133 g
  perunajauhoja 57 g
leivinjauhetta 1 tl

Voidellaan ja halutessaan jauhotetaan kakkuvuoan pohja sekä reunat. Kananmunat ja sokeri vaahdotetaan kovaksi vaahdoksi. Jauhot ja leivinjauhe sekoitetaan keskenään ja siivilöidään sokeri-munavaahtoon. Jauhoseos nostellaan varovasti vaahdon sekaan ja kaadetaan tasaisesti voideltuun kakkuvuokaan. Kakkupohjaa paistetaan uunin alatasolla 175 asteessa noin 30 min.

Kakun täytteinä oli aikoinaan Kinuskikissan blogista löydetyt mansikkatäyte ja valkosuklaatäyte. Olen tykästynyt niiden koostumukseen sekä raikkaaseen makuun ja ohjeita on  myös helppo soveltaa tilanteen mukaan eri makuisiksi.


Mansikkatäyte

250 g mansikoita
2 dl vispikermaa
100 g tuorejuustoa (itse käytän usein vaniljatuorejuustoa)
n. 1/2 dl vaniljakreemijauhetta
(2 rkl sokeria)

Soseutetaan mansikat. Vahdotetaan kerma löysähköksi vaahdoksi ja vatkataan nopeasti joukkoon tuorejuusto. Lopuksi lisätään joukkoon mansikkasose sekä vaniljakreemijauhe. Koko määrää ei vaniljakreemijauheesta tarvita ettei täytteestä tule liian paksua. Täyte levitetään pohjan päälle. 


Valkosuklaatäyte

2 dl vispikermaa
100 g tuorejuustoa (itse käytin vaniljatuorejuustoa)
130 g valkosuklaata

Sulatetaan valkosuklaa mikrossa välillä sekoittaen, sillä valkosuklaa palaa helposti. Annetaan jäähtyä hetken. Vatkataan vispikerma vaahdoksi ja sekoitetaan sekaan tuorejuusto sekä ohuena nauhana koko ajan sekoittaen hieman jäähtynyt, sulatettu valkosuklaa. Täyte levitetään pohjan päälle.

Täytteen määrä on mitoitettu yhteen kakun väliin. Täytekerroksesta tulee mielestäni juuri sopivan paksu halkaisijaltaan 24 cm:n kakun yhteen väliin laitettuna. Tässä kakussa alempaan väliin tuli mansikkatäyte ja ylempään valkosuklaatäyte. Laitoin vielä hieman Lemon Curdia mansikkatäytteen alle, se antaa kivan sävyn. 

Kakun koristeluun käytin 6 dl vispikermaa ja sokerimassaa. Koiraa varten värjäsin sokerimassaa kaakaojauheella sen verran, että sain oikean ruskean sävyn. Silmät maalasin elintarvikeväreillä. Vaaleanpunaiset kukat ja tähdet ovat elintarvikevärillä värjättyä sokerimassaa.

Hyvää isänpäivää! ❤️



Tänä vuonna ei itsellä ollut tilaisuutta leipoa isänpäiväkakkua, mutta laitan alle muutaman kakun kuvan, joita aikaisempia vuosina olen tehnyt. 

Sydämen muotoisessa kakussa on tyttäreni noin 4 vuotiaana piirtämä kuva. Siinä haasteena olikin siirtää taitelijan näkemys kakun päälle. Onneksi hän oli vieressä tarkkana antamassa neuvoja. 

Käden jälki on myös tyttäreni ja tämän ihanan idean näin silloin aikoinaan Kinuskikissan blogista. 

Hyvää isänpäivää kaikki isät!





Pikkuleivät top 5

Kuluneella viikolla olen selaillut vanhoja, jo lapsuudesta peräisin olevia reseptejä ja erityisesti huomioni kiinnittyi läjään pikkuleipäreseptejä. Innostuin niitä myös leipomaan ja ajattelin jakaa tänne viiden suosikkini ohjeet. Jotta jännitys säilyisi, laitan niitä tänne vähitellen. Ensimmäisenä nopeasti ja helposti valmistuvat Hanna -tädin kakut. 

Näitä pikkuleipiä muistan äitini tehneen lapsuudessani ja useiden vuosien jälkeen hän alkoi tehdä niitä taas ja tutustutti ne minunkin lapsille. Tyttäreni totesikin maistaessaan, että eivät  maistu aivan samanlaisilta kuin mummon pikkuleivät. Tässä ehkä syy: käytin voin sijasta margariinia, kun voita ei ollut juuri sillä hetkellä kaapissa. 

Tämä ohje on peräisin yläasteeni aikaiselta kotitalouden tunnilta noin vuodelta 1995. Alkuperäisestä lähteestä ei ollut mainintaa.



 
Hanna -tädin kakut
~ noin 40 kpl ~

100 g voita tai margariinia 
1 1/4 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja 
1 1/2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 dl kermaa

Aloita valmistus laittamalla uuni kuumenemaan 200 asteeseen sekä sulattamalla voi. Itse tykkään sulattaa voin kattilassa ja tehdä myös taikinan siihen. Sekoita jauhot keskenään erillisessä kulhossa. 

Kun voi on sulanut ja hieman jäähtynyt, sekoita siihen sokeri ja kerma sekä siivilöi joukkoon jauhoseos. Sekoita taikina tasaiseksi. Pyörittele taikinasta pieniä palloja, joiden halkaisija on noin 2 cm, ja aseta ne leivinpaperin päälle pellille. Pikkuleivät eivät juurikaan leviä uunissa, joten ne voi laittaa melko lähelle toisiaan.

Paista pikuleipiä uunin keskitasolla noin 10 minuttia tai kunnes saavat hieman väriä.

Lapsenmielisiä kakkuja


Leivontablogien pariin olen löytänyt tieni esikoiseni syntymän myötä ja etenkin siinä kohtaa, kun ensimmäinen syntymäpäivä alkoi lähenemään. Syntymäpäiväkakkua varten ideoita etsiessäni huomasin miten hienoja ja erilaisia kakkuja toiset ovat tehneet ja paloin halusta kokeilla niitä kaikkia mahtavia ideoita. Sitä kautta sain ensimmäisen kosketuksen myös erilaisiin massoihin: kakkujen ei tarvitsekaan aina olla niitä perinteisiä kermakakkuja! Tätä kautta syttyi rakkauteni kaikenlaisiin kakkuihin ja sillä tiellä olen ollut.

Lasten kakut ovat olleet aina niitä erityisen rakkaita, koska lapsilta saa välittömän palautteen ja he ovat niin pienistä asioista iloisia. Omat lapseni olen siinä sivussa opettanut myös vaativiksi ja synttärikakkutoiveet ovat aina olleet jotakin muuta kuin niitä kermakakkuja. Vaikka perinteisetkin kermakakut, ja oikeastaan kaikenlaiset kakut, ovat lastenkin suosiossa.

Koen tärkeäksi kertoa hieman taustasta ja siitä kuinka leipomisesta on tullut iso osa elämääni, ennen kuin alan kirjoittelemaan reseptejä tänne tarkemmin muistiin ja luettavaksi. Siksi ajattelin tähän postauksen perään laittaa pienen koonnin erilaisista vuosien varrella tehdyistä lapsenmielisistä kakuista.



Unelmat ovat tehty toteutettaviksi, ihka ensimmäinen blogini!

 

Ensimmäinen kerta kaikessa on aina jännittävää, niin nytkin, kun kirjoitan ensimmäistä blogitekstiäni. Mutta olen myös innoissani! 

Olen ollut lapsesta asti innokas leipomaan ja oppinut paljon äidiltäni ja mummoltani. Elämän varrella se on kulkenut aina mukana ja leipomisesta on muotoutunut rakas harrastus. Lähes 11 vuotta sitten esikoiseni synnyttyä tutustuin ensimmäisen kerran leivontablogeihin ja vuosien varrella olen saanut monen muun blogeista paljon ideoita ja halua kokeilla leipomisen trendejä. Etenkin kakut ovat olleet suuri rakkauteni. 

Minulta on monesti kysytty miksi en perusta omaa blogia ja salaa olen siitä itsekin haaveillut jo jonkun aikaa. Nyt vihdoin aika oli kypsä tarttua toimeen ja toteuttaa tämä yksi unelma. Ajattelin pitää tätä omana reseptiarkistonani ja toivon, että se tarjoaa ideoita muillekin. 

Tervetuloa mukaan!