Pikkuleivät top 5, osa 3


Joulun leivonnaiset ja muut on leivottu ja päästään takaisin tähän pikkuleipien listaan, jonka aloitin tuolla syksyllä. Hannatädin kakkujen ja kaneliässien seuraan liittyy nyt hillosilmät.

Nämä ovat myös melko perinteisiä pikkuleipiä ja siitä mukavia, että niiden ilmettä sekä makumaailmaa voi muuttaa melko helposti tilanteesta toiseen. Hilloa voi vaihdella vuodenaikojen ja kausiherkkujen mukaan perinteisestä vadelmasta vaikka syksyiseen/jouluiseen omena-kanelihilloon. Pikkuleivän muotoa saa helposti muutettua vaikkapa pursottamalla taikinaa erimuotoisten tyllien läpi. Taikina on aika jähmeää, joten tavallisella pursotustyllalla saa jonkin verran käyttää voimaa, mutta pursottaminen onnistuu kyllä. Vähän helpommalla pääsee, mikäli käytössä on pikkuleipäpursotin. Pursottamisen lisäksi voi taikinasta pyöritellä palloja, litistää niitä hieman ja painaa keskelle kolo hilloa varten. 




Hillosilmät

~ noin 80 kpl ~

300 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
5 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Paiston kestävää marmeladia

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää vaahtoon kanamuna kevyesti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää voi-sokerivaahtoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä hetki jääkaapissa, mikäli pyörität siitä käsin pikkuleipiä.

Jos pursotat pikkuleipiä, jätä kylmässä lepo väliin ja laita taikinaa mieleisellä isosuisella tyllalla varustettuun pursotuspusiin tai pikkuleipäpursottimeen. Pursota pikkuleipiä leivinpaperilla vuoratun pellin päälle. Jätä hieman väliä toisiinsa kohoamisen vuoksi. Paina pikkuleivän keskelle pieni kolo esim. sormella ja laita siihen lusikalla tai pienellä pursotinpussilla mieleistäsi marmeladia. Paista pikkuleipiä 175 asteisessa uunissa noin 10 minuttia. 

Mikäli pyrittelet pikkuleipiä käsin, tee jääkaapissa lepäämisen jälkeen taikinasta ohuehko tanko ja leikkaa se pieniksi paloiksi, joista pörittelet palloja. Litistä palloja hieman pellille laittaessa, tee keskelle pieni kolo ja lusikoi tai pursota siihen hilloa.

Voihan kuppikakku!


Kuppikakut tai muffinsit (tämä on minulle tutumpi nimi käyttää) ovat nousseet viime vuosina muotileivonnaiseksi ja niistä on myös tullut kakkujen tapaan pieniä taideteoksia. Eikä ihme sillä ne valmistuvat melko pienellä vaivalla ja nopeasti, mikäli ei intoudu koristelemaan niitä pidemmän kaavan mukaan. Helpoimmillaan muffinsitaikinan aineet vain sekoitetaan keskenään, jaetaan taikina vuokiin ja paisetetaan hetki uunissa. 

Kun löytää hyvän perustaikinan muffiseille, on vain mielikuvitus rajana miten sitä sitten maustaa milloinkin. Suklaa, sitruuna ja vanilja ovat varmasti ne perinteiset ja suosituimmat maut, mutta miksi ei esimerkiksi kuivakakkutaikinasta voisi tehdä myös muffinseja.

Itsellä on olemassa perustaikina jota käytän, mutta haluan toki kokeilla aina uusiakin reseptejä. Ihanan suklaisten muffinsien ohjeen löysin K-Ruoka sivuilta ja ne olivat myös nopeat tehdä. Tällä kertaa en koristellut leivonnaisia mitenkään vaan nautimme ne sellaisinaan tuoreena.  




Suklaamuffinsit
~ noin 12 kpl ~

125 g voita tai margariinia
2 1/2 dl sokeria
2 kananmunaa
3/4 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1dl kaakaojauhetta (makeuttamaton)
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
175 g suklaarouhetta 

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja maito joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää pienissä erissä sekoittaen rasvaseokseen. Kääntele lopuksi sekaan suklaarouhe. Itse laitoin tällä kertaa kaapista löytyneitä suklaalevyjen jämiä ja siinä oli sekä maitosuklaata että valkosuklaata. 

Jaa taikina tukeviin isoihin muffinsivuokiin (ne on hyvä laittaa muffinsipellille, mikäli sellainen löytyy). Paista muffinseja 200 asteessa 20-25 minuuttia.

 

Vaaleanpunaiset ristiäiset


Ennen joulua sain pyynnön tehdä täytekakku pienen tytön ristiäisiin. Toiveena oli vaaleanpunaista, marenkia koristeena ja drip reuna. Olikin ensimmäinen kerta, kun tein kakkuun Candy Melts -napeilla drip reunan ja lopputulos hieman näyttikin siltä. Lopputulos oli siisti, mutta kerrokset jäivät reunalla näkymään mielestäni liian selvästi. 

Candy Meltseistä ei tullut suosikkituotteeni ja jatkossa teen reunan kyllä muilla tavoin, mikäli vain mahdollista. Tai vastaavasti täytyy meltsien käyttöä treenata enemmän. Niiden sulatukseen meni yllättävän kauan aikaa ja sulaneena seos oli todella paksua. Ennen käyttöä luin netistä usemman tekstin Candy Meltseistä ja testatessani niitä ennen varsinaisen kakun reunan tekoa, muistinkin lukeneeni, että sulatuksen jälkeen seokseen voisi lisätä vettä tai ruokaöljyä, joka tekee seoksesta juoksevampaa. Niinpä kokeilin kumpaakin vaihtoehtoa, mutta kakkua varten ohensin seosta vedellä. Mikäli seos jähmenee jäähtyessään, sitä voi sulattaa uudelleen mikrossa. Vesihauteessa sulatusta en tässä kohtaa testannut, joten en tiedä olisiko napit sulaneet siinä nopeammin. Se täytyy vielä kokeilla. 




Kakkupohjana oli kahdeksan munan sokerikakkupohja aiemman ohjeeni mukaan. Paistoin pohjan halkaisijaltaan 28 cm:n irtopohjavuoassa. Kakun oli tarkoitus riittää noin 25 henkilölle, joista osa lapsia. Lasken menekin kananmunien mukaan siten, että yhdestä kananmunasta riittää kolmelle henkilölle. Tässä tapauksessa kahdeksan munan pohjasta kakkua riittäisi laskennallisesti siis noin 24 henkilölle. Tämä on suuntaa antava laskukaava, mutta on toiminut hyvin. 




Tämän kokoisesta taikinasta tulee hieman korkeampi pohja, kun sen paistaa 28 cm:n vuoassa ja se oli tarkoituskin. Vuoassa on matala reuna, mutta jatkan reunan korkeutta aina tarvittaessa leivinpaperisuikaleilla. Ne pysyvät hyvin reunassa kiinni, kun sivelee vuoan reunaan aavistuksen margariinia. 

Täytteenä kakussa oli toiveen mukaan marjaa ja suklaata. Toiseen väliin tein vadelmatäytteen tämän ohjeen mukaan ilman lisättyä sokeria ja toiseen väliin suklaatäytteen tummasta suklaasta tämän valkosuklaatäytteen ohjeen mukaan. Tumma suklaa on vähemmän makeaa ja karvaan makuista verrattuna valkosuklaaseen, joten lisäsin siihen hieman sokeria. Määrää en sen kummemmin mitannut vaan laitoin maun mukaan siten, että karvas maku taittuu eikä täytteestä tule makeaa.  Vadelma itsessään on jo makea marja, joten täytekin on makea. Vadelma ja tumma suklaa tasapainottavatkin hyvin toisiaan.

Täytän kakun lähes aina kakkuvuokaan ja annan tekeytyä yön yli ennen kuorruttamista. Täyttäessä kakkua vuoan reuna usein jää matalaksi, jolloin voi käyttää samaa leivinpaperisuikaleniksiä kuin pohjaa paistaessa tai vaihtoehtoisesti muovista reunakalvoa. Kalvoa on olemassa eri korkuista ja vahvuista ja ainakin vahvemman kalvon voi käyttää uudelleen, kun pesee sen hyvin käytön jälkeen. Itse en ole reunakalvoa kokeillut, mutta se on testauslistallani. 

Marengit kakun päälle koristeeksi tein itse ja käyttämääni marenkiohjetta kirjoittelen tänne myöhemmin erikseen. Aika ajoin teen isomman satsin marenkeja valmiiksi erilaisiin koristeluihin käytettäviksi tai ihan sellaisenaan syötäväksi. Vaaleanpunaiset kukat sekä nimilaatta kakun päällä on sokerimassaa ja pienet vaaleanpunaiset pursotukset samaa voikreemiä kuin kakun kuorrutuskin. Macaronsit kävin aikataulusyistä hakemassa valmiina MBakeryltä Tampereen kauppahallista. Vaaleat macaronsit olivat shampanjan makuisia ja vaaleanpunainen vadelmatäytteellä.