Pikkuleivät top 5, osa 5

Tämän pikkuleipien top 5 listan päättää kauralastut. Ne ovat varmasti olleet yksi ensimmäisistä leivonnaisista, joita olen lapsena leiponut yksin. Kauralastujen valmistus onkin todella helppoa sillä taikina vaatii vain aineiden keskenään sekoituksen. 

Tällä ohjeella olen kauralastut tehnyt aina. Minulla oli jo lapsena oma reseptivihko, johon kirjoittelin ylös reseptejä, joita tein tai jotka kuulostivat mielestäni herkullisilta. Tuo kyseinen vihko on  minulla edelleen tallella ja se onkin täynnä aarteita ja rakkaimpia reseptejä. Vihkon reseptien keräily on alkanut kokkikerhosta, jossa olin ala-aste ikäisenä ja jatkunut yläasteen kotitalouden tunneilta. Lisäksi reseptejä on kerätty lehdistä sekä kirjoista ja myöhemmin internetistä. Ensimmäisellä sivulla on itseoikeutetusti kauralastujen ohje. 

Kauralastut ovat hyviä sellaisenaan, mutta ne ovat myös todella monikäyttöisiä muutenkin esimerkiksi jäätelön tai moussen kanssa tai vaikka juustokakun pohjana. Niistä saa myös kivoja syötäviä jäliruokakulhoja, kun muotoilee kauralastut heti uunista ottamisen jälkeen esimerkiksi jälkiruokakulhon tai lasin pohjan avulla kupeiksi. 

Kauralastut

~ noin 25 kpl ~

75 g voita

2 dl kaurahiutaleita

1,5 dl sokeria

1 kananmuna

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Mittaa kaurahiutaleet sekä sokeri kulhoon. Sulata voi ja kaada kulhoon kaurahiutaleiden päälle. Sekoita aineet keskenään. Lisää joukkoon kananmuna ja sekoita. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään, lisää taikinaan ja sekoita se tasaiseksi. 

Nostele taikinasta noin 2 tl:n kokoisia nokareita pellille leivinpaperin päälle ja mikäli haluat kekseistä tasaisen pyöreitä, painele taikinanokare pyöreäksi. Pellille ei kannata laittaa montaa keksiä yhtä aikaa, sillä ne leviävät melko paljon. Mikäli teet mainitsemiani kuppeja, kannattaa taikinaa laittaa enemmän yhteen keksiin. Paista keksejä 175 asteisessa uunissa 6-8 minuuttia.

Kardemummainen mustikkapiirakka

Näin kevään ja kesän kynnyksellä on hyvä viimeistään käyttää pakastimesta edellisen vuoden marjoja pois. Itse olen melko laiska metsämarjojen keräilijä ja laitankin yleensä pakastimeen mansikoita, herukoita sekä välillä vadelmia. Toisin sanoen siis helpommin kerättäviä marjoja. 😄 Tällä kertaa pakastimessani sattui olemaan mustikoita ja päätin tehdä niistä piirakan työkavereille perjantain kunniaksi. 

Minulla on yksi luottoresepti, joka sopii niin marja- kuin raparperi- tai omenapiirakankin pohjaksi. Siitä tulee pellillinen piirakkaa, joten tein nyt eri ohjeella, kun tarkoitus oli tehdä piirakka vuokaan. Palaan myöhemmin siihen luottoreseptiini. Se, kuten tämänkin piirakan ohje, on helppo ja taikina valmistuu nopeasti vain sekoittamalla aineet keskenään. Tämän pohjan jujuna on mausteena käytettävä kardemumma.

Kardemummainen mustikkapiirakka

2 dl kermaviiliä (tai piimää)

125 g voita

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

2 tl jauhettua kardemummaa

180 g mustikoita (1 rkl perunajauhoja, mikäli pakastemustikoita)

pinnalle fariinisokeria

Voitele noin 24 cm:n halkaisijan vuoka. 

Sulata voi. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Sekoita kuivien aineiden sekaan kermaviili, sulatettu voi sekä kananmunat yksitellen. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada se voideltuun vuokaan. 

Mikäli käytät pakastemustikoita, sekoita niiden joukkoon perunajauho. Levitä mustikat taikinan päälle ja mustikoiden päälle hieman fariinisokeria. Paista piirakka 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Piirakka on kypsä, kun tikulla kokeilemalla siihen ei tartu taikinaa. Mikäli piirakka alkaa tummumaan liikaa, sen päälle voi paiston loppuvaiheessa laittaa esimerkiksi folion.

Sitruuna-hopeatoffeekakku

Piilokakku on ollut kokeilulistallani jo jonkin aikaa. Piilokakulla tarkoitetaan sellaista hyydytettävää kakkua, jossa keskellä on eri makuinen ja värinen täyte kuin päällä. Kakkua leikatessa siis paljastuu yllätys. Väreiksi on tästä syystä hyvä valita jotkin selvästi toisistaan erottuvat. Itselläni oli kaapissa sitruunarahkaa ja Lakridsin lakritsi-suklaapalloja, joten näistä valikoitui väreiksi keväinen keltainen sekä vastaväriksi musta. Sitruuna ja salmiakki tai lakritsi ovat myös hyvin klassinen ja toimiva yhdistelmä. 

Aloita kakun valmistus vuoraamalla 20 cm:n vuoan ja 24 cm:n vuoan pohja leivinpaperilla ja laittamalla reunoille kalvo tai voitele reunat öljyllä irtoamisen helpottamiseksi.

Pohja

150 g Digestive -keksejä

55 g voita sulatettuna

Hienonna keksit monitoimikoneessa ja kaada voi sekaan. Sekoita ne hyvin sekaisin ja painele keksi-voi seos 20 cm:n vuoan pohjalle.

Hopeatoffeetäyte

1 ps Hopeatoffee -makeisia

2 dl kuohukermaa

2 dl vispikermaa

3 liivatelehteä

1 rkl vettä

Kuumenna kuohukerma ja sulata siihen Hopeatoffeet, älä anna kiehua. Kun makeiset ovat sulaneet ja seos on tasainen, siirrä se toiseen kulhoon ja jääkaappiin jäähtymään. Seoksen tulee olla aivan kylmää, joten tämä vaihe kannattaa tehdä edellisenä päivänä. 

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja vaahdota myös kylmä Hopeatoffeekerma. Yhdistä vaahdot ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna vesi kattilassa, purista liivatelehdistä vesi pois ja sulata ne kuumaan veteen. Kaada liivate ohuena nauhana vaahtoseokseen ja sekoita tasaiseksi. 

Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Sitruunatäyte

2,5 dl vispikermaa

1 prk sitruunarahkaa

1,5 dl lemon curd -tahnaa

3,5 liivatelehteä 

2 rkl vettä

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja lisää sekaan rahka sekä lemon curd. Kuumenna vesi kattilassa, purista liivatelehdistä vesi pois ja sulata ne kuumaan veteen. Kaada liivate ohuena nauhana vaahtoseokseen ja sekoita tasaiseksi. 

Ota hopetoffeekakku pois jääkaapista ja siirrä vuoasta isomman vuoan keskelle. Kaada sitruunatäyte hopeatoffeekakun reunoille ja päälle. Tasoita pinta ja laita jääkaappiin hyytymään. Anna olla kylmässä yön yli. 

Siirrä kakku tarjoiluastialle ja koristele esimerkiksi kermavaahtopursotuksilla ja lakritsikuulilla.

Vohvelit uunissa

Hyvää kansainvälistä vohvelipäivää! Vohvelipäivällä on yli 100 vuotinen historia, jonka alkujuuret ovat Ruotsissa. Päivää vietetään siis näin 25. maaliskuuta Neitsyn Marian ilmestymispäivänä, josta nimi on johdettu. Päivän tarkoituksena on siis syödä vohveleita.

Perinteinen ja ainakin lapsuudestani tuttu tapa tehdä vohveleita, on paistaa ne vohveliraudalla. Itse en kuitenkaan kyseistä laitetta omista vaan paistan vohvelit uunissa silikonisilla vohvelivuoilla. Olen saanut kyseiset vuoat muutama vuosi sitten lahjaksi kotonani pidetyiltä Tupperware kutsuilta ja ihastuin niihin heti. Käyttö sekä puhdistus on helppoa ja vohveleista tulee kuohkeita sekä pinnalta rapeita. 

Vohveleita voi syödä monenlaisilla täytteillä ja ne maistuvat aivan sellaisinaankin. Tällä kertaa tein makeita vohveleita, mutta samalla tavalla hieman taikinaa varioiden saa tehtyä myös suolaisia vohveleita suolaisilla täytteillä. Näistä ohjetta myöhemmin.

Makeat vohvelit

~ 8 kpl ~

3 kananmunan keltuaista

2,5 dl maitoa

3 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 dl sokeria

90 g sulatettua voita

3 kananmunan valkuaista

Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset erillisiin kulhoihin. Lisää keltuaisten kanssa samaan kulhoon maito, vehnäjauhot, leivinjauhe, suola, vaniljasokeri sekä sokeri ja sekoita ne keskenään tasaiseksi. Lisää sulatettu voi ja sekoita. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää varovasti nostellen taikinan sekaan. 

Jaa taikina vohvelivuokiin (2 vuokaa, joista kummastakin tulee 4 vohvelia) ja paista 10-12 minuuttia 225 asteisessa uunissa. Ota vohevlit uunista, kumoa ne vuoista leivinpaperin päälle pellille kolopuoli ylöspäin ja paista vielä 3-4 minuuttia. Näin vohveleihin tulee rapea pinta. 

Anna vohveleiden hieman jäähtyä ja tarjoile mieleisesi täytteen kanssa tai siivilöi päälle tomusokeria ja nauti sellaisenaan. Seuraksi sopivat esimerkiksi marjat, kermavaahto, jäätelö ja/tai vaahterasiirappi.

Pikkuleivät top 5, osa 4

Nejäs suosikki pikkuleipäni on erilaiset cookiet. Niitä ei ehkä suoranaisesti lasketa pikkuleiviksi, mutta tässä kohtaa rikon rajoja ja otan ne mukaan tähän sarjaan. Cookiet ovat siitä mukavia tehdä etteivät ne vaadi monia työvaiheita ja niitä voi helposti muunnella. 

Tämän suklaacookie ohjeen olen saanut entiseltä työkaveriltani lähes 10 vuotta sitten ja siitä tuli heti yksi suosikkiohjeistani. Ne ovat mukavan suklaisia ja ohjeeseen sopii erilaiset suklaat: tummasuklaa, maitosuklaa, valkosuklaa tai yhdistelmä kaikkia, mitä milloinkin kaapista sattuu löytymään. Koostumus on cookielle tyypillinen: pinnalta rapea ja sisältä mukavan pehmeä. 

Suklaacookiet

~ noin 30 kpl ~

125 g huoneenlämpöistä voita

1,5 dl ruokokidesokeria (tai fariinisokeria)

1,5 dl sokeria

2 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

4,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaakaojauhoja

150 g suklaata rouhittuna (suklaahippuja)

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää kananmunat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa keskenään ja siivilöi kahdessa osassa voi-sokerivaahtoon. Sekoita, lisää rouhittu suklaa ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. 

Nostele taikinasta noin 1,5 rkl kokoisia nokareita pellille leivinpaperin päälle. Cookiet eivät leviä paljoa, mutta niiden väliin kannattaa jättää hieman rakoa. Paista 175 asteisessa uunissa 5-8 minuttia. Nosta cookiet jäähtymään ritilän tai leikkuulaudan päälle.

Sininen ristiäiskakku

Siskoni pojan ristiäisiä vietetiin viime viikonloppuna ja sain jälleen kunnian tehdä heille kakun. Toiveena oli sinisen eri sävyjä, drip-reuna sekä tennarit. Kakusta tulikin sitten kaikin puolin sininen! Täytteeksi valikoituivat mustikkatäyte sekä valkosuklaatäyte, joten kakun sisällä jatkui sama linja. Täytteet ovat samat kuin tässä toisessa kakussa, mutta mansikat on korvattu mustikoilla. Kumpaakin täytettä tein yksinkertaisen ohjeen tähän 24 cm:n halkaisijan kakkuun. 

Kakun tuli sopia vehnättömään ruokavalioon, joten tein pohjan tällä kertaa levykakkupohjina ja pelkkiin perunajauhoihin. Se ei ole kyllä paras mahdollinen vaihtoehto, sillä pohjasta tulee todella hauras ja mureneva ja se antaa herkästi periksi. 

Levykakkupohja (uunipellin kokoinen)

4 kananmunaa

1,5 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vehnättämänä pohjan voi tehdä kokonaan perunajauhoista tai vaihtoehtoisesti käyttää gluteenittomia jauhoja. Siivilöin kuivat aineet munavaahtoon ja käntele varovasti sekaisin taikinaksi. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle, levitä tasaiseksi ja paista 200 asteisessa uunissa 6-8 minuuttia. Kun pohja on kypsä, kumoa se leivinpaperin päällä ja anna jäähtyä.

Kakun päälle tuli kahdella eri sinisen sävyllä värjättyä voikreemiä. Voi kreemi ei ole suosikkini kakkujen kuorrutteena tai täytteenä, mutta joissakin kakuissa se on paras päälinen, kuten tässä drip-reunan alla. Käytän voikreemiä myös useimmiten sokerimassan alla, jos sillä päällystetään kakku. Kreemi estää kosteuden siirtymisen kakusta sokerimassaan ja näin pitää pinnan siistinä. Olen käyttänyt Kinuskikissan ohjetta voikreemin tekemiseen. Kreemiä tehdessä on tärkeää, että voi on huoneen lämpöistä ja sitä vatkaa ensin pelkästään tarpeeksi pitkään, kunnes se vaalenee ja muuttuu kuohkeaksi. 

Kakun päällä olevat tennarit on tehty sokerimassasta ja kirjoittelen niistä myöhemmin lisää erikseen.

Laskiaispullat

Mukavaa laskiaistiistain iltaa! Meillä on perinteisesti tehty laskiaispullia laskiaisena ja niin tehtiin tänäkin vuonna. Pullien täyte jakaa mielipiteitä: hilloa vai mantelimassaa? Meillä ollaan ehdottomasti hillon kannalla ja erityisesti mansikkahillon! Mantelimassa ei ole minun herkkua, mutta sitä ei käytetä myöskään lapseni allergian vuoksi, joten valinta on aina helppo. 

Pullataikina on mielestäni oma taiteenlajinsa, joka ei ole ollut vahvin osa-alueeni leivonnassa. Usein pullistani tulee liian kuivia. Nyt olen viimeisen vuoden aikana harjoitellut oikeiden ainesuhteiden löytämistä ja pari viimeisintä pullan leivontakertaa olen mielestäni onnistunut eikä pullat ole olleet kuivia. Toinen kompastuskivi on ollut kärsimättömyys. Pullataikinaa, kuten muitakin hiivataikinoita, tulisi jaksaa kohottaa kunnolla kahteen eri kertaan ja tässä olen toisinaan hieman laiskotellut. Tosin se näkyy myös lopputuloksessa, kun pullien pinta repeilee uunissa, mikäli kohotus on ollut liian vähäistä. Nyt voin kyllä sanoa onnistuneeni siinäkin. Pullista tuli tasaisia, pyöreitä ja kauniin värisiä!

Pullataikina

~ 22 kpl keskikokoista pullaa ~

5 dl maitoa tai vettä

1 1/2 dl sokeria

vajaa 1 tl suolaa

2 rkl kaardemummaa

1 kananmuna

2 ps kuivahiivaa

n. 13 dl vehnäjauhoja (puolikarkeita)

150 g voita tai margariinia

Mittaa jauhot kulhoon ja sekoita kuivahiiva pintajauhoihin. Sulata voi tai margariini. Lämmitä neste noin 42 asteiseksi (jos käytät tuorehiivaa, neste tulee olla haalempaa, kädenlämpöistä). Sekoita nesteeseen sokeri, suola ja kaardemumma. Lisää tämän jälkeen nesteeseen pari desilitraa jauhoja, joiden seassa on kuivahiiva ja sekoita taikinaa. 

Lisää jauhoja vähän kerrallaan ja kun seos alkaa olla paksumpaa, lisää kananmuna ja sekoita hyvin. Lisää jälleen jauhoja vähän ja sen jälkeen sula ja hieman jäähtynyt voi tai margariini. Sekoita. Tämän jälkeen kannattaa siirtyä vaivaamaan taikinaa käsin ja lisäillä jauhoja vähän kerrallaan. Välttämättä koko mainittu jauhomäärä ei mene taikinaan, vaan sen koostumusta on hyvä tarkkailla vaivatessa. Kun taikina alkaa irtoamaan käsistä sekä kulhon reunoista ja on kimmoisaa, taikinassa on tarpeeksi jauhoja. Jauhoja sitoutuu taikinaan vielä leivontavaiheessa, joten sekin kannattaa huomioida. Laita tämän jälkeen taikina liinan alle kohoamaan. 

Kun taikina on kohonnut noin kaksinkertaiseksi, on se valmista leivottavaksi. Kaada taikina pöydälle ja vaivaa sitä vielä  jauhojen kanssa ja leivo sen jälkeen mieleisesi muotoisiksi pulliksi. Laskiaispullia ajatellen itse jaoin taikinan ensin puoliksi ja sitten kummankin puolikkaan 11 osaan, joista pyörittelin pullia. 

Tämän jälkeen pullia tulee jälleen kohottaa pellin päällä, liinan alla, kunnes ne ovat selkeästi kohonneet ja kasvattaneet kokoa. Tämän vuoksi pullia ei kannata laittaa liian lähekkäin pellille. Voitele pullat kananmunalla ja ripottele päälle esimerkiksi raesokeria. Paista pullia uunin keskitasolla 200 asteessa noin 10 minuttia, kunnes pullat ovat kauniin kullan värisiä. 

Laskiaispullia varten vatkaa kermaa vaahdoksi. Itse tein nyt 16 laskiaispullaa ja vatkasin niitä varten 4 dl vispikermaa. 

Leikkaa pullista hattu pois ja koverra hieman pohjaosan sisustaa pois, koloksi hillolle. Laita koloon reilusti hilloa, itse laitoin siis mansikkahilloa. Tämän jälkeen pursota kermavaahtoa hillon ympärille reiluksi renkaaksi ja nosta hattu takaisin päälle. Lopuksi pullien päälle voi vielä halutessaan siivilöidä tomusokeria.

Paw Patrol

Lapsille saan tehdä melko paljon kakkuja, mielellään tekisin enemmänkin, koska rakastan niitä, jos tämä ei aikaisemmista postauksista ole käynyt selväksi. 😉 Lapsille suunnatuissa kakuissa saa usein myös testattua erilaisia tekniikoita, koska lasten toiveet ovat erittäin monipuolisia. 

Viime syksynä sain toiveen Paw Patrol -kakusta. Koin silloin parhaaksi käyttää valmista kakkukuvaa. Tähän asti olen maalannut itse kuvat enkä ole aiemmin käyttänyt valmista kuvaa. Joskus olen syönyt kakkua, jossa oli valmis kuva ja hieman mietitytti hypätä niiden maailmaan. Tuossa syömässäni kakussa oli ohuen ohuelle vohvelille painettu kuva ja mielestäni se oli sitkeää. Vohvelikuvan käytössä on toki myös olennaista ajoitus, sillä se vaatii kosteutta ettei se ensimmäisellä kakkulapion painalluksella mene palasiksi. Jos se taas on liian kostea, siitä helposti tulee sitkeä. Nyt ilahduin, kun huomasin, että valmiita kuvia saa myös sokerimassalle painettuna. Sokerimassa on minulle tutumpi ja tiedän miten se käyttäytyy. Ostamani kuva oli myös ohuen ohut, kuten vohvelikuvakin. Sokerimassakuva tarvitsee myös hieman kosteutta, jotta se pehmenee, mutta sitä ei kannata laittaa kakun päälle kuin pari tuntia ennen tarjoilua. 

Tässä kakussa oli toiveen mukaan mustikka- ja valkosuklaatäyte. Mustikkatäyte on sovellettu tästä mansikkatäytteestä. Mustikka ja valkosuklaa ovat kyllä erittäin toimiva yhdistelmä, kunhan muistaa ettei tee mustikkatäytettä liian makeana eli muista säätää sokerin määrää! 

Kaikki kakun pursotukset ovat kermaa ja reunan pursotukset on värjätty toiveiden mukaisiksi pastaväreillä. Tassut sekä nimi kakun päällä ovat sokerimassaa. 

Ystävänpäivän sydämet

Marengit ovat tyttäreni ehdotonta herkkua. Ne ovat makeita, mutta keveän ilmavia herkkuja, joista saa koristeita kakkuihin tai leivosten päälle, niitä voi syödä aivan sellaisinaan ja niistä saa tikkareita tai mitä vaan keksii eri muodoissa ja väreissä.

Marenkia on olemassa kolmea erilaista tyyppiä: ranskalaista, sveitsiläistä ja italialaista marenkia. Tunnetuin ja käytetyin on varmasti ranskalainen marenki, jossa sokeri ja valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi ja kuivatetaan uunissa. Sveitsiläinen marenki valmistetaan vesihauteessa vatkaten kun taas italialainen marenki valmistetaan yhdistämällä valkuaisia ja tiettyyn lämpötilaan kuumennettua sokerilientä. Jokaisella marenkityypillä on oma paras käyttötarkoituksensa niiden koostumuksen mukaan. Ranskalainen marenki sopii nimenomaan sellaisenaan syötäviin marenkeihin. Itselläni ei ole muista marenkityypeistä valmistuskokemusta, mutta ne ovat ehdottomasti testauslistalla. 

Tällä kertaa halusin tehdä ystävänpäivä mielessä värjättyjä sydänmarenkeja. Marenkimassan voi värjätä kokonaan tai vaikka raidoittaa kuten nämä sydämet. Raidoitus onnistuu tekemällä pursotuspussin sisäpuolelle siveltimellä tai esim. grillitikulla haluamansa värisiä raitoja elintarvikevärillä ennen marenkimassan laittamista pussiin. Geeliväri sopii tähän mielestäni hyvin. Väriä saa laittaa melko paljon ja ensimmäisiin marenkeihin tulee väriä enemmän, mutta se tasoittuu muutaman pursotuksen jälkeen. Raitoja kannattaa tehdä noin 4-5 koko pursotuspussin ympäri. 

Sydämellistä ystävänpäivää! ❤️

Sydän marengit

~ noin 10-15 kpl ~

3 kananmunan valkuaista

2 dl Siro erikoishienoa sokeria

punaista geeliväriä

Vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen valkuaisvaahtoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista vielä muutama minuutti, kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Sormien välissä voi välillä koittaa vaahdon koostumusta, tavoitteena olisi vatkata vaahtoa siten, että sokerikiteet eivät enää tunnu. 

Laita tähtitylla pursotuspussiin ja tee halutessasi pussin sisäpuolelle värillisiä raitoja (kts. ohje kuvan yläpuolelta). Laita marenkivaahto pussiin ja purstota niistä noin 5 cm korkuisia sydämiä.

Kuivaa marenkeja 100 asteisessa uunissa tasalämmöllä 1,5 tunnin ajan. Katkaise sen jälkeen virta uunista ja anna marenkien kuivua vielä jälkilämmöllä noin 30 minuuttia.

Appelsiinileivokset

Appelsiinin ja suklaan liitto on klassinen yhdistelmä, josta itsekin pidän paljon. Tällä kertaa niistä syntyi pieniä leivoksia, joita voisi hyvin tarjota vaikka ystävälle tulevana ystävänpäivänä 14.2. Pohja oli tällä kerta enemmän kaakaoinen kuin suklainen, sillä testasin samalla myös ohuen levykakkupohjan tekoa, juurikin leivostarkoitukseen.

Oikeastaan halusin kokeilla appelsiinin makuista täytettä tulevia kakkuprojekteja varten, kun niin usein tulee käytettyä perinteisiä marjatäytteitä. Tosin marjat ovat ne, jotka ovat monen mieleen ja usein niitä myös toivotaan kakkuihin. Tarkoituksenani on nyt löytää laajempi skaala täytteitä, joita voi sitten myös suositella muille näiden perinteisten täytteiden rinnalle.  

 

 Appelsiinileivokset

~ noin 16 kpl ~

Tumma pohja: 

4 kananmunaa

1 dl sokeria

1/2 dl vehnjauhoja

1/2 dl perunajauhoja

1/2 dl kaakaojauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään, siivilöi sokeri-kanamunavaahtoon ja sekoita taikina varovasti tasaiseksi. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 225 asteessa noin 8 minuuttia. Kumoa kypsä pohja sokeroiden leivinpaperin päälle, irrota pohjan leivinpaperi ja anna jäähtyä.

Appelsiinitäyte

1 prk vispikermaa 

n. 2 rkl tomusokeria

1 prk appelsiinirahkaa 

100 g appelsiinituorejuustoa

5 liivatelehteä 

1/2 appelsiinin raastettu kuori

n. 3/4 dl appelsiinin mehua

Koristeluun 

tuorejuustoa (notkistamiseen 1 tl maitoa) tai vispikermaa

appelsiinin kuorta

tummaa suklaata

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vaahdota kerma ja lisää sekaan tomusokeri. Lisää vaahdon sekaan rahka sekä tuorejuusto ja vatkaa vielä kevyesti täyte tasaiseksi. Pesu appalsiinin kuori hyvin ja raasta puolikkaan appelsiinin kuori täytteen joukkoon. Purista appelsiinista mehu ja kuumenna se kattilassa. Kunmehu on kuumaa, purista liivatteista vesi pois ja lisää ne kuuman mehun joukkoon hyvin sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä hetken ja sekoita sen jälkeen tuorejuusto-kermaseokseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Anna täytteen seistä hetki. 

Leikkaa jäähtynyt pohja kahteen osaan ja laita toinen puoli sopivan kokoiseen vuokaan tai esimerkiksi leikkuulaudan päälle. Kostuta halutessai hieman sokerivedellä tai appelsiinimehulla. Levitä täyte pohjan päälle tasaisesti ja nosta pohjan toinen puolikas täytteen päälle. Halutessasi päällistä voi myös hieman kostuttaa. Laita päälle painoksi toinen leikkuulauta ja nosta se jääkaappiin vähintään 4 tunniksi, mielellään yön yli. 

Nosta leivoslevy jääkaapista ja ota siitä haluamasi muotoisella korkealla muotilla leivospaloja tai tasoita reunat ja leikkaa se neliöiksi. Koristele pursottamalla jokaisen leivoksen päälle esimerkiksi maidolla hieman notkistettua tuorejuustoa tai vaahdoksi vatkattua vispikermaa sekä ohueksi suikaloitua appelsiinin kuorta. Lisäksi voit pursottaa päälle sulasta suklaasta raitoja tai tehdä siitä mieleisiä kuvioita. Itse sulatin suklaa pienessä pakastuspussissa, leikkasin siitä kulmaan pienen reiän ja pursotin leivinpaperin päälle pieniä sydän-kuvioita. Kun suklaata ei temperoi, kuviot on hyvä säilyttää jääkaapissa ja myös jähmettää siellä. Huoneenlämmössä ne sulavat.

Pikkuleivät top 5, osa 3

Joulun leivonnaiset ja muut on leivottu ja päästään takaisin tähän pikkuleipien listaan, jonka aloitin tuolla syksyllä. Hannatädin kakkujen ja kaneliässien seuraan liittyy nyt hillosilmät.

Nämä ovat myös melko perinteisiä pikkuleipiä ja siitä mukavia, että niiden ilmettä sekä makumaailmaa voi muuttaa melko helposti tilanteesta toiseen. Hilloa voi vaihdella vuodenaikojen ja kausiherkkujen mukaan perinteisestä vadelmasta vaikka syksyiseen/jouluiseen omena-kanelihilloon. Pikkuleivän muotoa saa helposti muutettua vaikkapa pursottamalla taikinaa erimuotoisten tyllien läpi. Taikina on aika jähmeää, joten tavallisella pursotustyllalla saa jonkin verran käyttää voimaa, mutta pursottaminen onnistuu kyllä. Vähän helpommalla pääsee, mikäli käytössä on pikkuleipäpursotin. Pursottamisen lisäksi voi taikinasta pyöritellä palloja, litistää niitä hieman ja painaa keskelle kolo hilloa varten. 

Hillosilmät

~ noin 80 kpl ~

300 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

5 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Paiston kestävää marmeladia

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää vaahtoon kanamuna kevyesti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää voi-sokerivaahtoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä hetki jääkaapissa, mikäli pyörität siitä käsin pikkuleipiä.

Jos pursotat pikkuleipiä, jätä kylmässä lepo väliin ja laita taikinaa mieleisellä isosuisella tyllalla varustettuun pursotuspusiin tai pikkuleipäpursottimeen. Pursota pikkuleipiä leivinpaperilla vuoratun pellin päälle. Jätä hieman väliä toisiinsa kohoamisen vuoksi. Paina pikkuleivän keskelle pieni kolo esim. sormella ja laita siihen lusikalla tai pienellä pursotinpussilla mieleistäsi marmeladia. Paista pikkuleipiä 175 asteisessa uunissa noin 10 minuttia. 

Mikäli pyrittelet pikkuleipiä käsin, tee jääkaapissa lepäämisen jälkeen taikinasta ohuehko tanko ja leikkaa se pieniksi paloiksi, joista pörittelet palloja. Litistä palloja hieman pellille laittaessa, tee keskelle pieni kolo ja lusikoi tai pursota siihen hilloa.